Kronologinen katsaus PPE-DE:n toimintaan - 1991-2000

14. tammikuuta 1992
PPE-ryhmän puheenjohtaja Egon Klepsch valittiin Euroopan parlamentin puhemieheksi. Hänen seuraajakseen ryhmän puheenjohtajaksi valittiin Leo Tindemans.

18. maaliskuuta 1992
Suomi haki yhteisön jäsenyyttä.

1. toukokuuta 1992
Brittiläiset ja tanskalaiset konservatiiviset parlamentin jäsenet liittyivät (yhdessä eräiden ranskalaisten UDF:ään kuuluvien parlamentin jäsenten kanssa) PPE-ryhmän liitännäisjäseniksi ja nostivat PPE-ryhmän jäsenten lukumäärän 162:een.

2. toukokuuta 1992
Sopimus Euroopan talousalueesta (12 EU:n jäsenvaltiota ja 7 Eftan jäsenvaltiota (Itävalta, Suomi, Islanti, Liechtenstein, Norja, Ruotsi ja Sveitsi)) allekirjoitettiin Oportossa. Sveitsi hylkäsi myöhemmin sopimuksen 6. joulukuuta 1992 toimitetussa kansanäänestyksessä.

Kesä-syyskuu 1992
Toimitettujen kansanäänestysten perusteella Tanska hylkäsi, Irlanti hyväksyi ja Ranska hyväksyi niukalla enemmistöllä Maastrichtin sopimuksen.

Syyskuu 1992
Neljä ranskalaista UDF:ään kuuluvaa parlamentin jäsentä siirtyi liberaalien ryhmästä PPE-ryhmään.

11.-13. marraskuuta 1992
PPE:n yhdeksäs puoluekokous pidettiin Ateenassa. PPE:n uusi perusohjelma hyväksyttiin.

25. marraskuuta 1992
Norja haki yhteisön jäsenyyttä.

11.-12. joulukuuta 1992
Edinburghissa pidetyssä Eurooppa-neuvoston kokouksessa päätettiin toimielinten sijoituspaikoista, rahoitusnäkymistä vuoteen 1999 saakka ja uusista Tanskaa koskevista järjestelyistä.

1. tammikuuta 1993
Euroopan yhtenäismarkkinat tulivat voimaan.

18. toukokuuta 1993
Maastrichtin sopimus hyväksyttiin Tanskassa pidetyssä toisessa kansanäänestyksessä.

23. kesäkuuta 1993
EHTY:n yhteisen edustajakokouksen kristillisdemokraattisen ryhmän perustamisen 40. vuosipäivä.

1. marraskuuta 1993
Euroopan unionin syntymistä merkinnyt Maastrichtin sopimus tuli voimaan.

8.-10. joulukuuta 1993
PPE:n kymmenes puoluekokous pidettiin Brysselissä. Kokouksessa hyväksyttiin PPE-ryhmän toimintasuunnitelma vaalikaudelle 1994-1999: "Eurooppa 2000 - yhtenäisyys monimuotoisuudessa".

1994
Euroopan unionin uudeksi toimielimeksi perustettuun alueiden komiteaan muodostettiin 85-jäseninen PPE-ryhmä, jonka puheenjohtajana oli Jos Chabert (Belgian CVP).

1. huhtikuuta 1994
Unkari haki yhteisön jäsenyyttä.

8. huhtikuuta 1994
Puola haki yhteisön jäsenyyttä.

9.-12. kesäkuuta 1994
Euroopan parlamentin välittömät vaalit järjestettiin neljännen kerran.
Keskimääräinen äänestysprosentti oli 58,9 prosenttia. PPE:n jäsenpuolueet saivat 125 paikkaa neljänsissä Euroopan parlamentin vaaleissa. Samanmielisten Euroopan parlamentin jäsenten (brittiläisten ja tanskalaisten konservatiivien sekä ranskalaisten liberaalien) liittyminen PPE:hen nosti puolueeseen kuuluvien parlamentin jäsenten lukumäärän 157:een.

Kesä-marraskuu 1994
Euroopan unioniin liittymistä kannatettiin Itävallassa, Suomessa ja Ruotsissa järjestetyissä kansanäänestyksissä, mutta Norjan kansanäänestyksen tulos oli kielteinen.

Heinäkuu 1994
Belgian entinen pääministeri Wilfried Martens valittiin PPE-ryhmän puheenjohtajaksi. Klaus Welle valittiin PPE:n ja EUCD:n pääsihteeriksi.

1. tammikuuta 1995
Itävalta, Suomi ja Ruotsi liittyivät Euroopan unioniin. Euroopan parlamentin jäsenmääräksi tuli nyt 626 jäsentä. PPE-ryhmään liittyi 16 uutta jäsentä: kuusi Itävallasta, neljä Suomesta ja kuusi Ruotsista. PPE:hen liittyi viisi puoluetta: itävaltalainen Österreichische Volkspartei, ruotsalaiset Kristdemokratiska Samhällspartiet (nykyään Kristdemokraterna) ja Moderata Samlingspartiet (Moderaterna), suomalainen Kansallinen Kokoomus ja tanskalainen Konservative Folkeparti.

19. tammikuuta 1995
Uusi Euroopan parlamentin hyväksymä komissio perustettiin. Sen puheenjohtajaksi nimitettiin Jacques Santer.

26. maaliskuuta 1995
Schengenin sopimus tuli voimaan Benelux-maissa, Ranskassa, Saksassa, Portugalissa ja Espanjassa.

22. kesäkuuta 1995
Romania haki yhteisön jäsenyyttä.

27. kesäkuuta 1995
Slovakia haki yhteisön jäsenyyttä.

27. lokakuuta 1995
Latvia haki yhteisön jäsenyyttä.

6.-7. marraskuuta 1995
PPE:n yhdestoista puoluekokous pidettiin Madridissa teemana "PPE- Euroopan unionin voimavara". Perusasiakirja "Toimintakyky - demokratia ja avoimuus; Euroopan unioni matkalla kohti yhdentynyttä Eurooppaa (ehdotuksia ja tavoitteita vuoden 1996 hallitustenväliseen konferenssiin)" hyväksyttiin. Euroopan senioriliitto (ESU) perustettiin.

28. marraskuuta 1995
Viro haki yhteisön jäsenyyttä.

8. joulukuuta 1995
Liettua haki yhteisön jäsenyyttä.

14. joulukuuta 1995
Bulgaria haki yhteisön jäsenyyttä.

15.-16. joulukuuta 1995
Madridin Eurooppa-neuvostossa päätettiin, että yhtenäisvaluuttaa on määrä nimittää euroksi.

1996
Wim van Welzen valittiin EUCD:n puheenjohtajaksi ja Francois Bayrou PPE:n neuvoston puheenjohtajaksi.
Perustettiin Economic and Independent Business Association of the PPE.

17. tammikuuta 1996
Tšekin tasavalta haki yhteisön jäsenyyttä.

29. maaliskuuta 1996
Torinossa alkoi Maastrichtin sopimuksen tarkistamista käsittelevä hallitustenvälinen konferenssi.

10. kesäkuuta 1996
Slovenia haki yhteisön jäsenyyttä.

11. marraskuuta 1996
Portugalilaisesta PSD:stä tuli Euroopan kansanpuolueen täysivaltainen jäsen ja siihen kuuluvat parlamentin jäsenet liittyivät PPE-ryhmään. PPE-ryhmässä oli nyt 180 jäsentä.

14. tammikuuta 1997
PPE-DE-ryhmän jäsen José-María Gil-Robles Gil-Delgado valittiin Euroopan parlamentin puhemieheksi.

Helmikuu 1997
Pidettiin PPE:n nuorisoliiton perustamiskokous.

16.-17. kesäkuuta 1997
Eurooppa-neuvoston kokouksessa Amsterdamissa päästiin yksimielisyyteen uudesta perussopimuksesta. Amsterdamin sopimus allekirjoitettiin 2. lokakuuta 1997.

9.-11. marraskuuta 1997
PPE:n kahdestoista puoluekokous pidettiin Toulousessa teemana "Kuulumme kaikki yhteen ja samaan maailmaan". Kokouksessa hyväksyttiin työllisyyttä koskeva strategia-asiakirja ja päätöslauselma Euroopan unionin laajentumisesta. PPE:n ohjesääntöön tehtyjen muutosten ansiosta EUCD-puolueiden liittäminen PPE:hen oli kiistattomasti mahdollista. PPE:tä lähellä olevat puolueet voitiin nyt ottaa liitännäisjäseniksi, vaikka asianomaisten maiden kanssa ei vielä käyty konkreettisia EU-jäsenyysneuvotteluja. Maiden jäsenhakemukset voitiin siis katsoa riittäväksi perusteeksi.

21.-22. marraskuuta 1997
Luxemburgin kristillisdemokraattinen pääministeri Jean-Claude Juncker toimi työttömyyttä käsitelleen ylimääräisen Eurooppa-neuvoston kokouksen puheenjohtajana.

12.-13. joulukuuta 1997
Luxemburgin Eurooppa-neuvoston kokouksessa valmisteltiin laajentumisneuvottelujen aloittamista vuonna 1998.

Kesäkuu 1998
Forza Italiaan kuuluvat Euroopan parlamentin jäsenet liittyivät PPE-ryhmään.

4.-6. helmikuuta 1999
PPE:n kolmastoista puoluekokous pidettiin Brysselissä. Euroopan parlamentin viidennelle lainsäädäntökaudelle hyväksyttiin toimintaohjelma "Kohti 21. vuosisataa". Wilfried Martens valittiin uudelleen PPE:n puheenjohtajaksi. EUCD liitettiin PPE:hen. Klaus Welle valittiin Euroopan parlamentin PPE-ryhmän pääsihteeriksi. Alejandro Agag Longo valittiin PPE:n pääsihteeriksi.

10.-13. kesäkuuta 1999
Euroopan parlamentin välittömät vaalit pidettiin viidennen kerran.
Keskimääräinen äänestysprosentti oli 49,4 prosenttia.
PPE-ryhmä sai 233 jäsentä, ja siitä tuli Euroopan parlamentin suurin poliittinen ryhmä.
Sosialistisessa ryhmässä oli 180 jäsentä.

Heinäkuu 1999
Hans-Gert Poettering valittiin PPE-DE-ryhmän puheenjohtajaksi. PPE-ryhmä muutti nimensä "Euroopan kansanpuolueen ryhmäksi (kristillisdemokraateiksi) ja Euroopan demokraateiksi".
(Gaullistisen) RPR-puolueen jäsenistä tuli ryhmän liitännäisjäseniä. PPE-DE-ryhmän jäsen Nicole Fontaine valittiin Euroopan parlamentin puhemieheksi.

9. toukokuuta 2000
Juhlittiin Robert Schumanin julistuksen 50. vuosipäivää.

10. lokakuuta 2000
Wilfried Martens valittiin Santiago de Chilessä kansainvälisten kristillisdemokraattien puheenjohtajaksi ja Alejandro Agag Longo pääsihteeriksi.