Kronologinen katsaus PPE-DE:n toimintaan - 1971-1980

22. tammikuuta 1972
Tanska, Irlanti ja Yhdistynyt kuningaskunta allekirjoittivat liittymissopimuksen.

1972
Perustettiin Euroopan yhteisön kristillisdemokraattisten puolueiden "poliittinen komitea", jonka tavoitteeksi asetettiin eurooppalaisen politiikan ja yhteistyön yhteensovittamisen tehostaminen.

1. tammikuuta 1973
Tanska, Irlanti ja Yhdistynyt kuningaskunta liittyivät Euroopan yhteisöön (Norja hylkäsi liittymissopimuksen kansanäänestyksessä).
Euroopan parlamentti koostui nyt 198 jäsenestä, joista 52 oli kristillisdemokraatteja. Brittiläisistä ja tanskalaisista parlamentin jäsenistä muodostettiin uusi poliittinen ryhmä, Euroopan konservatiivinen ryhmä. Irlantilaiseen Fine Gael -puolueeseen kuuluvat parlamentin jäsenet liittyivät kristillisdemokraatteihin.

1973
EUCD:ssä vaihtui johto: Kai-Uwe von Hassel (Saksan CDU) nimitettiin puheenjohtajaksi ja Arnaldo Forlani (Italian DC) pääsihteeriksi.

10.-11. joulukuuta 1974
Pariisin huippukokouksessa päätettiin vastedes kokoontua Eurooppa-neuvoston nimellä. Belgian kristillisdemokraattista pääministeriä Leo Tindemansia pyydettiin laatimaan Euroopan unionia koskeva mietintö vuoden 1975 loppuun mennessä. Hänen mietintönsä esitettiin Eurooppa-neuvostolle tammikuussa 1976.

1975
"Eurooppalainen puolue" -työryhmä perustettiin laatimaan ohjesääntöluonnos eurooppalaiselle puolueiden liitolle. Belgian CVP:n puheenjohtaja Wilfried Martens ja Euroopan parlamentin kristillisdemokraattisen ryhmän puheenjohtaja Hans-August Lücker nimitettiin esittelijöiksi.

14. tammikuuta 1975
Euroopan parlamentti hyväksyi Patijnin mietinnön, joka koski sopimusta Euroopan parlamentin jäsenten valitsemisesta yleisillä, välittömillä vaaleilla.

28. helmikuuta 1975
Lomén ensimmäinen yleissopimus allekirjoitettiin yhteisön ja 46 Afrikan, Karibian ja Tyynenmeren kehitysmaan välillä.

5. kesäkuuta 1975
Yhdistyneen kuningaskunnan kansanäänestyksessä kaksi kolmasosaa äänestäjistä kannatti maan pysymistä yhteisön jäsenenä.

12. kesäkuuta 1975
Kreikka haki yhteisön jäsenyyttä.

10. heinäkuuta 1975
Euroopan parlamentti hyväksyi belgialaisen kristillisdemokraatin Alfred Bertrandin laatiman Euroopan unionia koskevan mietinnön, joka oli parlamentin osuus Tindemansin mietinnöstä. Mietinnön tärkeimmät kohdat olivat seuraavat:

• Tulevalle Euroopan parlamentille oli määrä antaa laaja budjettivalta ja valvontavalta. Parlamentista oli määrä tulla yhteisön todellinen lainsäädäntöelin (tai sen oli ainakin määrä saada samat oikeudet kuin muut toimielimet).
  
  
• Parlamentin lisäksi oli määrä perustaa eurooppalainen päätöksentekokeskus, joka olisi tunnistettavissa Euroopan todelliseksi hallitukseksi ja joka olisi riippumaton kansallisista hallituksista ja vastaisi toiminnastaan Euroopan parlamentille.
  
  
• Jäsenvaltioiden yhteistyö unionin päätöksentekoprosessissa oli määrä varmistaa perustamalla valtioiden edustuslaitos.
  
  
• Eri toimielinten toimivalta suhteessa toisiinsa ja suhteessa jäsenvaltioihin oli määrä määritellä selkeästi ja yksityiskohtaisesti.
  

Täysistunnossa toimitetussa äänestyksessä kristillisdemokraatit ja konservatiivit antoivat selvän tukensa päätöslauselmalle, sosialisteista Labour Party -puolueen jäsenet pidättyivät äänestyksestä ja liberaaleista tanskalaiset pidättyivät äänestyksestä. (Gaullistisen) EPD-ryhmän tiedottaja ilmaisi varovaisen kannatuksensa, mutta suurin osa ryhmän jäsenistä jätti osallistumatta äänestykseen. Kommunistit äänestivät päätöslauselmaa vastaan.

22. heinäkuuta 1975
Tiettyjen perussopimuksiin sisältyvien talousarviota koskevien määräysten muuttamisesta ja neuvottelumenettelyn käyttöön ottamisesta tehty toinen sopimus allekirjoitettiin. Sopimuksella lisättiin Euroopan parlamentin budjettivaltaa ja perustettiin tilintarkastustuomioistuin.

9. syyskuuta 1975
Belgialainen Alfred Bertrand valittiin kristillisdemokraattisen ryhmän puheenjohtajaksi.

7. tammikuuta 1976
Belgian pääministeri Tindemans julkisti Euroopan unionia koskevan mietintönsä.

26. tammikuuta 1976
EUCDW:n (European Union of Christian Democrat Workers) perustamiseksi asetettiin komitea. Myöhemmin EUCDW sulautui EUCD:hen. EUCDW:n toimintaohjelmassa keskityttiin seuraaviin aloihin: työvoima- ja työllisyyspolitiikka, perhepolitiikka, kilpailun turvaaminen rajoittamalla ja valvomalla monikansallisten yhtiöiden toimintaa sekä työympäristön parantaminen.

16. helmikuuta 1976
Keskinäisen taloudellisen avun neuvosto (SEV) esitti ministerineuvostolle ETY:n ja SEV:n välisen sopimuksen luonnoksen. SEV-maat tunnustivat tällä tavoin ensimmäisen kerran ETY:n muodollisesti. Neuvottelut keskeytettiin, kun Neuvostoliitto miehitti Afganistanin vuonna 1980.

21. helmikuuta 1976
Euroopan kristillisdemokraattisen liiton (EUCD) laatima ohjelmajulistus hyväksyttiin Pariisissa.

29. huhtikuuta 1976
Brysselissä perustettiin Euroopan kansanpuolue, johon kuului puolueita seitsemästä yhteisön jäsenvaltiosta. Sen ohjesäännössä annettiin liittymismahdollisuus muille kristillisdemokraattisia arvoja kannattaville porvaripuolueille. Tämä oli erityisen tärkeää, kun otetaan huomioon ne yhteisön jäsenvaltiot, joissa ei historiallisista syistä ollut kristillisdemokraattien nimeä kantavia puolueita.
Perustajapuolueita olivat Saksan CDU ja CSU, Belgian PSC ja CVP, Ranskan CDS, Irlannin Fine Gael, Italian DC, Luxemburgin CSV ja Alankomaiden KPV, CHU ja ARP.

8. heinäkuuta 1976
Euroopan kansanpuolueen perustamiskokous pidettiin Luxemburgissa. Poliittinen komitea hyväksyi yksimielisesti Euroopan kansanpuolueen ohjesäännön.
"Seuraavassa on esitetty ohjesääntö, jonka perustana on kristillisdemokraattinen käsitys ihmisen ja yhteiskunnan suhteesta sekä meidän tavoitteenamme oleva eurooppalainen visio vapaiden yksilöiden ja vastuullisten kansalaisten yhteisöstä, jossa kaikki kansalaiset osallistuvat täysimittaisesti moniarvoisen yhteiskunnan sosiaaliekonomisten ja poliittisten rakenteiden muovaamiseen, yhteisöstä, joka toimii oikeudenmukaisesti, rauhanomaisesti ja yksimielisesti maailman kaikkia kansakuntia kohtaan." (PPE:n ohjesäännön johdanto-osa)
Puolueen puheenjohtajaksi valittiin Belgian kristillisdemokraattinen pääministeri Leo Tindemans.

12.-13. heinäkuuta 1976
Brysselissä kokoontunut Eurooppa-neuvosto hyväksyi yleissopimuksen Euroopan parlamentin välittömistä vaaleista ja määräsi välittömillä vaaleilla valittavien jäsenten määräksi 410. Ensimmäisistä Euroopan parlamentin vaaleista (joiden ajankohdaksi suunniteltiin alustavasti vuotta 1978) säädettiin Euroopan parlamentin vaaleja koskevassa vuoden 1976 säädöksessä.

Maaliskuu 1977
Euroopan parlamentin puhemieheksi valittiin italialainen CD-ryhmän jäsen, Italian entinen ulkoministeri ja pääministeri Emilio Colombo.

28. maaliskuuta 1977
Portugali haki yhteisön jäsenyyttä.

5. toukokuuta 1977
CD-ryhmän puheenjohtajaksi valittiin saksalainen Egon Klepsch. Hän hoiti puheenjohtajan tehtäviä vuoteen 1982 asti, ja hänet valittiin uudelleen puheenjohtajaksi vuonna 1984. Hän toimi Euroopan parlamentin puhemiehenä vuodesta 1992 vuoteen 1994.

25. toukokuuta 1977
Alankomaiden kolme kristillisdemokraattista puoluetta esittelivät ensimmäistä kertaa parlamenttivaaleissa yhteisen ehdokaslistan nimellä "Christien Democratisch Appèl".

28. heinäkuuta 1977
Espanja haki yhteisön jäsenyyttä.

6.-7. maaliskuuta 1978
Euroopan kansanpuolueen ensimmäinen puoluekokous pidettiin Brysselissä. Kokouksessa hyväksyttiin poliittinen ohjelma "Yhdessä kohti vapaiden kansalaisten Eurooppaa".
Ohjelmassa sanotaan muun muassa: "Me, Euroopan kansanpuolue… tavoittelemme Euroopan yhtenäisyyttä. Kristillisdemokraattiset valtiomiehet kuten Robert Schuman, Alcide de Gasperi ja Konrad Adenauer ovat olleet luomassa perustaa tähänastisille saavutuksille. Me jatkamme heidän menestyksekästä työtään. Olemme vakaasti päättäneet viedä tämän historiallisen työn päätökseen heidän hengessään. Tavoitteenamme on Robert Schumanin 9. toukokuuta 1950 esittämä Euroopan liittovaltio."

14. maaliskuuta 1978
Ryhmä muutti nimensä kristillisdemokraattiseksi ryhmäksi (Euroopan kansanpuolueen ryhmäksi).

22.-23. helmikuuta 1979
PPE:n toinen puoluekokous pidettiin Brysselissä. Kokouksessa hyväksyttiin vaaliohjelma ensimmäisiä Euroopan parlamentin välittömiä vaaleja varten ja vetoomus kaikille Euroopan kansalaisille, jotta he osallistuisivat rakentavalla tavalla Euroopan parlamentin vaaleihin.

13. maaliskuuta 1979
Euroopan valuuttajärjestelmä (EMS) otettiin käyttöön.

28. toukokuuta 1979
Ateenassa allekirjoitettiin Kreikan liittymisasiakirjat. Kreikasta tuli yhteisön kymmenes jäsen 1. tammikuuta 1981.

7.-10. kesäkuuta 1979
Ensimmäiset Euroopan parlamentin vaalit.
Keskimääräinen äänestysprosentti oli 63,8 (111 miljoonaa äänestäjää 180 miljoonasta äänioikeutetusta). PPE-ryhmään kuuluvat puolueet saivat 32,8 miljoonaa ääntä (29,6 %) ja 107 paikkaa. Sosialistiset ja sosiaalidemokraattiset puolueet saivat 29,5 miljoonaa ääntä (26,6 %) ja 112 paikkaa.
PPE sai lähes 3,3 miljoonaa ääntä (2,9 %) enemmän kuin sosialistit, vaikka sillä ei ollut ehdokkaita Yhdistyneessä kuningaskunnassa eikä Tanskassa.

9. heinäkuuta 1979
Euroopan parlamentin PPE-ryhmän kokous pidettiin ensimmäisen kerran välittömien vaalien jälkeen. Egon A. Klepsch valittiin uudelleen ryhmän puheenjohtajaksi.

17. heinäkuuta 1979
Ryhmä muutti nimensä Euroopan kansanpuolueen ryhmäksi (kristillisdemokraattiseksi ryhmäksi).

17.-20. heinäkuuta 1979
Välittömillä vaaleilla valitun Euroopan parlamentin ensimmäinen istunto pidettiin Strasbourgissa. Liberaali- ja demokraattipuolueen ryhmään kuuluva ranskalainen poliitikko Simone Veil valittiin PPE-ryhmän tuella puhemieheksi.

13. joulukuuta 1979
Euroopan parlamentti hylkäsi yhteisön vuoden 1980 talousarvion äänin 288 puolesta, 64 vastaan ja yksi tyhjää.

10. heinäkuuta 1980
PPE:n Afrikka-säätiö perustettiin "edistämään ajatustenvaihtoa demokraattisesti suuntautuneiden sosiaalisten, poliittisten ja kulttuuriryhmittymien välillä Afrikassa ja Euroopassa ja laatimaan yhteisiä yhteistyöohjelmia Lomén yleissopimuksen hengessä" (säätiön ohjesäännön 3 artikla).

1.-2. syyskuuta 1980
PPE:n kolmas puoluekokous pidettiin Kölnissä. Kokouksen teemana oli "Kristillisdemokraatit 80-luvulla". Kokouksessa annettiin julkilausuma, joka koski rauhan ja vapauden toteutumisen turvaamista Euroopassa.
"Meidän tehtävänämme on antaa eurooppalaiselle ihanteelle konkreettinen muoto. Meidän sukupolvemme on selvittävä lamasta, annettava nuorisolle virikkeitä, puolustettava ihmisoikeuksia ja säilytettävä elintaso. Meidän on pyrittävä herättämään toivoa ja luottamusta näinä vaikeina aikoina ja vapauttamaan luovia voimia, jotka vaikuttavat myönteisesti kaikkien kansalaisten etujen turvaamiseksi" (ote puheenjohtaja Leo Tindemansin puheesta).

7. lokakuuta 1980
Leo Tindemans valittiin uudelleen PPE:n puheenjohtajaksi ja pääsihteeriksi valittiin Jean Seitlinger.

29. lokakuuta 1980
Euroopan yhteisöjen tuomioistuin antoi päätöksen isoglukoosiasiassa. Tuomioistuin tunnusti parlamentin oikeuden toteuttaa oikeudellisia toimia toimivaltansa puolustamiseksi ja julisti neuvoston ilman parlamentin antamaa lausuntoa hyväksymän asetuksen mitättömäksi.