Puheet

MEP Elmar Brokin puheenvuoro (PPE-DE, Saksa),
Euroopan parlamentin ulkoasiain, ihmisoikeuksien, yhteisen turvallisuuden ja puolustuspolitiikan valiokunnan puheenjohtaja
Keskiviikko 18. tammikuuta 2006

Euroopan unionista käydyn keskustelun arvioinnin rakenne, teemat ja taustaa



Elmar Brok (PPE-DE), esittelijä. – (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa neuvoston puheenjohtaja, arvoisa komission varapuheenjohtaja, hyvät kollegat, ehdotus sopimukseksi Euroopan perustuslaista sai Eurooppa-valmistelukunnassa ja hallitustenvälisessä konferenssissa tasapainoisen vastaanoton suureksi osaksi kansallisten parlamenttien ansiosta, jotka muodostivat suurimman ryhmän valmistelukunnassa. Neljätoista jäsenvaltiota on ratifioinut sopimuksen, mikä tapahtui kahden jäsenvaltion tapauksessa kansanäänestyksen jälkeen, mutta kaksi jäsenvaltiota ei ole ratifioinut sopimusta. Tämä epäonnistuminen, joka ei johtunut pelkästään kansallisista kysymyksistä vaan myös koko Euroopan unionissa vallitsevasta mielialasta, tarkoittaa paitsi kansallisen politiikan myös EU:n politiikan epäonnistumista siinä mielessä, ettemme ole onnistuneet oikeuttamaan EU:n olemassaoloa.

Meidän on otettava kansalaisten huolenaiheet vakavasti, eritoten Ranskassa ja Alankomaissa. Emme voi yksinkertaisesti sivuuttaa niitä, vaan meidän on selitettävä yksityiskohtaisesti, miksi tarvitsemme tämäntyyppistä Euroopan unionia. Tähän tarkoitukseen harkintakautta on käytettävä. Sen aikana ei pidä keskustella perustuslain yksityiskohdista vaan oikeuttaa Euroopan unionin olemassaolo sen kansalaisille.

Meidän on tiedostettava ja tehtävä muillekin selväksi, että perustuslakisopimukseen sisältyy näkökohtia, joiden puuttumista kansalaiset aiemmin kritisoivat. Tällainen on esimerkiksi EU:n tehostunut toimintakapasiteetti ulko- ja turvallisuuspoliittisissa asioissa, mihin laatimassani lausunnossa keskitytään ja mikä on kaikkien mielipidetutkimusten mukaan juuri sitä, mitä kansalaiset haluavat. He haluavat nimittäin EU:n olevan edustettuna ulkomaailmassa. Juuri perustuslakiin sisältyy tätä koskevia sääntöjä, joita ei sisälly muihin sopimuksiin ja joita emme nykytilanteessa voi laatia ilman perustuslakia. Perustuslakisopimuksessa annetaan toissijaisuudelle uusi muoto turvaamalla kansallisten parlamenttien osallistumismahdollisuudet, mikä tekee näin ollen keskittämisen mahdottomaksi, ja ehdotetaan tämän toissijaisuusajatuksen tueksi yhteisvastuullisuutta.

Kansalaisten oikeuksilla ja perusoikeuskirjalla on merkittävä asema perustuslaissa. Siinä kansalaisista tehdään päätöksentekijöitä ja myös suojellaan heitä. Meille on myös oltava selvää, että tulevaisuudessa esimerkiksi toimeenpanovaltaa EU:ssa käyttävän komission puheenjohtaja selviää suoraan Euroopan parlamentin vaalien tulosten perusteella kansalaisten vaikuttaessa valintaan. Tästä syystä meidän pitäisi keskittyä siihen, että I ja II osa muodostavat varsinaisen perustuslakisopimuksen, kun taas III osa vastaa Nizzan sopimusta, mistä vallinneita väärinkäsityksiä emme ole pystyneet poistamaan. Olenkin kiitollinen puheenjohtajavaltio Itävallalle sen aikomuksesta esittää "suunnitelma" ja iloinen, että Saksan tarkoituksena on tehdä puheenjohtajakautensa aikana uusia aloitteita. Meidän pitäisi nyt keskittyä vuoropuheluun, arvioida harkintakautta ja esittää ehdotuksemme vuonna 2007. Tämä tarkoittaa, ettemme voi ryhtyä toimiin jo nyt, kuten jäsenet Duff ja Voggenhuber ehdottavat. Se olisi ennenaikaista eikä vastaa kansalaisten toiveita.