Puheet

MEP Hans-Gert Poetteringin puheenvuoro (PPE-DE, Saksa),
Euroopan parlamentin EPP-ED-ryhmän puheenjohtaja
Keskiviikko 8. kesäkuuta 2005

Eurooppa-neuvoston valmistelu, mukaan lukien Euroopan unionin tulevaisuus Euroopan perustuslaista järjestettyjen kansanäänestysten jälkeen (Bryssel, 16. ja 17. kesäkuuta 2005)




Poettering (PPE-DE), PPE-DE-ryhmän puolesta. –(DE) Arvoisa puhemies, arvoisa neuvoston puheenjohtaja, arvoisa komission puheenjohtaja, hyvät kollegat, vaikka Euroopan kansanpuolueen (kristillisdemokraattien) ja Euroopan demokraattien ryhmä olikin erittäin pettynyt Ranskan ja Alankomaiden kansanäänestyksiin, suurin meitä nyt uhkaava vaara on, että hukkaamme suunnan. Siksi katsomme, että Euroopan unioni ei ehkä ole vastaus kaikkiin ongelmiimme mutta ilman Euroopan unionia emme selviä yhdestäkään vastassamme olevasta suuresta haasteesta. Siksi kantamme on, että päämäärä on edelleen oikea!

(Suosionosoituksia)

Ranska ja Alankomaat – jotka ovat merkittäviä maita, se myönnettäköön – eivät voi ottaa vastuuta Euroopan unionin 25 jäsenvaltion puolesta. Toiseksi, perustuslaillisen sopimuksen ratifioineet kymmenen valtiota edustavat 220:ta miljoonaa henkeä. Näitä kymmentä ratifiointia ei saa sivuuttaa. Kolmanneksi, 13 valtiolla, joiden on vielä ratifioitava sopimus, on oikeus ilmaista kantansa perustuslakiin. Siksi me suosittelemme mietintätaukoa. Pikaratkaisua ei kenelläkään tähän hätään ole. Meidän on mietittävä. Meidän on oltava rauhallisia ja maltillisia. Meidän on yhdistettävä rauhallisuus ja maltti määrätietoisuuteen Onkin todennäköisesti oikea ratkaisu – josta päättäminen jää toki valtioiden tai hallitusten päämiesten tehtäväksi – aloittaa mietintä- ja pohdintajakso ja lykätä kansanäänestyksiä joksikin aikaa. Tätä kaikkea meidän on mietittävä.

Alankomaiden ja Ranskan ei-äänille on aimo joukko mahdollisia selityksiä. Osa näistä on kummassakin maassa samoja, osa ei. Nykyisen johdon, hallituksen, epäsuosio lienee yksi tekijä. Toinen seikka on puheenjohtajan mainitsema asia, joka koskettaa myös meitä täällä Euroopan parlamentissa: sääntelyn vähentäminen tuottaa joskus enemmän – kaikille meille. Lisäksi on laajentumiskysymys: on erittäin merkittävää, että ihmiset kokevat asioiden etenevän liian nopeasti. Meidän on otettava se huomioon.

Ryhmämme mielipide on, että meidän on ensiksi varmistettava kaikin tavoin – käsiteltävät aiheet tuntien tämä johtaa erimielisyyksien lisääntymiseen – että panostamme keskeisiin kysymyksiin. Euroopan unionin on oltava vahva siellä, missä se yksin pystyy toimimaan. Meidän on niin ikään oltava entistä tarkempia läheisyysperiaatteen soveltamisessa. Toiseksi, me emme saa venyttää Euroopan unionia liikaa poliittisesti, kulttuurisesti tai maantieteellisesti. Tämä oli kansanäänestyksissä ilmaistu keskeinen huolenaihe, ja meidän on otettava se hyvin vakavasti.

Sanomme vakaasti: pacta sunt servanda. Lause pacta sunt servanda ei koske pelkästään Euroopan unionia. Se koskee myös niitä maita, jotka haluavat liittyä Euroopan unioniin. Se koskee sekä Romaniaa että Bulgariaa. Arvoisa komission puheenjohtaja, esitän pyyntöni teille ja teidän alaisillenne: kun laaditte Romanian ja Bulgarian edistymiskertomusta – parlamentti on antanut hyväksyntänsä kummallekin maalle, mutta edistymiskertomus toki laaditaan – älkää säästelkö sanojanne vaan kuvatkaa tilanne avoimesti ja rehellisesti sellaisena, kuin se todellisuudessa on. Sitä me odotamme nyt teiltä. Sen jälkeen me pystymme esittämään päätelmämme edistymiskertomuksesta.

Turkin osalta oletamme, että se täyttää asetetut ehdot – neuvoston on luonnollisesti päätettävä asiasta – ja saattaa voimaan kyseiset kuusi säädöstä. Ne on ratifioitava. Onko Turkki valmis liittymään Euroopan unioniin, on sekin pätevä kysymys. Kypros on tunnustettava yksiselitteisesti, sillä miten sellaisen osapuolen kanssa voi neuvotella, jota ei edes tunnusta? Tarvitsemme tähänkin kysymykseen vastauksen. Neuvotteluilla ei ole takarajaa. Pyydämme kuitenkin miettimään tätä asiaa, ja voin tunnustaa, että meidän ryhmässämme, kuten muissakin, mielipiteet eroavat tässä asiassa. Tavoitteena voi olla jäsenyys mutta myös etuoikeutettu kumppanuus. Meidän on keskusteltava asiasta avoimesti ja rehellisesti, jottemme herätä vääriä odotuksia.

Arvoisa neuvoston puheenjohtaja ja komission puheenjohtaja – olen iloinen kuultuani teidän kummankin vaikuttavat puheenvuorot – toivotan teille parasta onnea rahoitusnäkymiin. Jokaisen on annettava tässä periksi: niiden, jotka ovat kirjoittaneet kirjeet, mutta myös Yhdistyneen kuningaskunnan, jotta voimme osoittaa, että kykenemme toimintaan. Näin palautetaan luottamus laajemminkin. Toivotan neuvoston puheenjohtajalle, komission puheenjohtajalle ja tietysti myös parlamenttimme puhemiehelle menestystä. Tämä kriisi on nähtävä tilaisuutena! Jatkamme samalla polulla, vaikka vauhti onkin kenties hitaampi. Olemme ymmärtäneet viestin, mutta olemme yhä sitoutuneita Euroopan unioniin, ja Euroopan unioni on meidän tärkein tavoitteemme!

(Suosionosoituksia)