Puheet

MEP Hans-Gert Poetteringin puheenvuoro (PPE-DE, Saksa),
Euroopan parlamentin EPP-ED-ryhmän puheenjohtaja
Tiistai 11. tammikuuta 2005

Euroopan perustuslaki




Poettering (PPE-DE), ryhmän puolesta. – (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa neuvoston puheenjohtaja, arvoisa komission jäsen, hyvät parlamentin jäsenet, olemme tehneet paljon työtä, ja ne meistä, jotka olimme parlamentin jäseniä jo edellisellä toimikaudella, voimme muistaa, kuinka tässä samassa istuntosalissa keskustelimme Nizzan sopimuksesta. Siihen aikaan monet meistä olivat tyytymättömiä siihen, ja sanoimme, että meidän asenteemme Nizzan sopimusta kohtaan riippuu viime kädessä siitä, mitä uusia uudistamismenetelmiä meillä tulevaisuudessa tulisi olemaan ja mitä uudistukset tarkoittavat.

Tämän tuloksena meidän silmiemme alla on nyt Euroopan unionin perustuslaista tehty sopimus. Toisin kuin joulukuussa 2000, jolloin keskustelimme Nizzan sopimuksesta ilman Keski-Euroopan maita – Viroa, Latviaa, Liettuaa, Puolaa, Tšekkoslovakiaa (joka on nykyään Tšekin tasavalta), Slovakiaa, Unkaria ja Sloveniaa puhumattakaan Maltasta ja Kyproksesta, joista yksikään ei ollut vielä liittynyt EU:hun, on erityisen hienoa, että kun tänään keskustelemme perustuslaista, joukossamme on parlamentin jäseniä näistä maista, erityisesti entisistä kommunistisista maista. Mielestäni tämä on erinomainen symboli tulevaisuudesta, jonka me jaamme Euroopan mantereella.

Haluan esittää mitä lämpimimmät kiitokset myös jäsen Corbettille ja jäsen Méndez de Vigolle erinomaisesta työstä, jonka he ovat toimielinasioiden valiokunnassa tehneet, sekä myös kaikille niille, jotka auttoivat heitä tässä työssä. Haluan tänään kiittää myös valmistelukunnan puheenjohtajaa Valéry Giscard d'Estaingia hänen tekemästään työstä, jota kohtaan esitettiin välillä loputonta kritiikkiä, mutta jos hän ei olisi tehnyt sitä, mitä hän teki, meillä ei todennäköisesti olisi tänään perustuslakia, ja tästä syystä Valéry Giscard d'Estaing ansaitsee tänään mitä lämpimimmän kiitoksemme.

(Suosionosoituksia)

Me olemme Euroopan kansanpuolueen (kristillisdemokraatit) ja Euroopan demokraattien ryhmä. Euroopan kansanpuolueella on 128 parlamentin jäsentä ja Euroopan demokraateilla 40. PPE-puolueen puolesta voin taata, että kannatamme varauksetta tätä perustuslakia, ja ryhmäämme kuuluvilla Euroopan demokraateilla on oikeus omaan kantaan.

Perustuslaki tarvitsee arvoja. Meitä yhdistävät arvot ovat lähes yhtä tärkeitä kuin menettelyt, koska jos meillä ei tietoisuutta arvoista, meillä ei ole perustaa poliittiselle toiminnalle. Olemme iloisia siitä, että perustuslakiin on sisällytetty monia kristillisinä pitämiämme arvoja kuten ihmisarvon kunnioittaminen, vanhusten kunnioittaminen ja myös lasten ihmisarvo. Mielestäni on erityisen hienoa, että lapset mainitaan perustuslaissa, koska ilman lapsia tällä mantereella ei ole tulevaisuutta. Hienoa on myös, että olemme määritelleet omat arvomme ja kieltäneet kloonauksen ja että perustuslaissa mainitaan meidän periaatteemme – oikeusvaltio, demokratia, toissijaisuusperiaate ja yhteisvastuu. Kaikki nämä seikat antavan meille syyn sanoa "kyllä" perustuslaille.

En halua tänään kuitenkaan kieltää sitä, että monet meistä olisivat halunneet, että perustuslaissa viitattaisiin Jumalaan, koska näin myönnettäisiin, että inhimilliset kykymme eivät ole rajattomat. Olisimme niin ikään halunneet, että perustuslaissa olisi viitattu juutalaiskristilliseen perintöömme, koska nyt kun kulttuurien välinen – ja erityisesti islamilaisen maailman kanssa käytävä – vuoropuhelu on välttämätöntä, olisi mielestäni tärkeää että, tiedämme, missä juuremme ovat, ja että kulttuurisen ja uskonnollisen kehityksen tulos mainitaan perustuslaissa. Vaikka perustuslaissa ei asiaa mainita, kaikki perustuslait ovat luonnollisesti kompromisseja, ja tästä syystä sanomme "kyllä" perustuslaille, koska se kuvastaa arvojamme.

On myös hyvä asia, että perustuslaki sisältää kuvauksen Euroopan unionin perustuslaillisesta rakenteesta, ja mielestäni tässä on onnistuttu erityisen hyvin, koska perustuslaissa puhutaan kansallisesta identiteetistä. Eurooppa ei ole kansojen sulatusuuni eikä siitä ole tarkoitus tulla supervaltiota; päin vastoin Euroopan vaurauden on perustuttava moninaisuuteen, alkaen niiden Euroopan kaupunkien ja yhteisöjen sekä alueiden moninaisuudesta, joissa kansalaiset elävät. Kansallisvaltioillamme on oma identiteettinsä. Meillä on sopimus Euroopan perustuslaiksi, jonka mukaan perustuslaki juontaa juurensa kansallisvaltioista. Oman kansallisen kansalaisuuden kautta olemme Euroopan kansalaisia, ja näin ollen paikallinen itsehallinto on mainittu erikseen erillisenä eurooppalaisena järjestelynä. Mielestäni tämä on melkoinen suoritus.

Euroopan ensimmäinen kunniakansalainen Jean Monnet sanoi kerran, ettei mikään ole mahdollista ilman kansaa ja ettei mikään kestä kauaa ilman toimielimiä, ja se, mitä hän sanoi, on totta vielä tänäänkin. Jos meillä ei ole kaikkea toimiamme tukevia arvoja ja jos nämä arvot eivät heijastu näitä arvoja viime kädessä ilmentävien toimielinten toiminnassa, nämä arvot eivät voi toteutua. Tästä syystä on oikein, että jatkamme Jean Monnet'n ajatusten suuntaisesti ja jatkamme sitä tietä pitkin, joka johtaa Eurooppaan yhteisönä, ja hyvät ystävät – olen pahoillani siitä, että käytän omassa puolueessani usein käytettyä termiä, mutta koska puhumme tänään perustuslaista, olemme kokoontuneet jossakin määrin yhtyneenä, enkä tarkoita sitä, että erimielisyyksiämme pitäisi peitellä – hallistustenvälisyys tai hallitusten välinen yhteistyö ei saa nyt eikä myöskään tulevaisuudessa muotoilla Euroopan unionin toimintaa. Tulevaisuuden Euroopan pitäisi pikemminkin perustua yhteisömenettelyyn sekä unionin toimielinten täytäntöön panemaan yhteisön toimintaan.

Meille tämä tarkoittaa sitä, että tarvitsemme Euroopan parlamentin, joka on vahva ja joka symbolisoi demokratiaa, ja sitä, että meidän on toimittava tasa-arvoisina kaikissa Euroopan lainsäädäntöä koskevissa asioissa. Tämä tarkoittaa myös sitä, että tarvitsemme vahvan komission, jonka legitimiteetti perustuu Euroopan parlamentissa suoritettavaan äänestykseen sekä näin ollen myös Euroopan parlamentin vaaleihin, ja että meillä on oltava ministerineuvosto, jonka toiminta on avointa.

Haluan lopuksi todeta, että vaikka monet perustuslain sisältämistä asioista on esitetty ohjelmanluonteisina asioina, ne ovat silti toteutuneet. Esimerkkinä voin mainita 750 artiklan, jonka mukaan meidän on elettävä hyvinä naapureina sellaisten kansojen kanssa, jotka haluavat yhdentyä Eurooppaan – ja juuri tällä hetkellä ajattelen Ukrainaa. Toinen asia on ulkopolitiikka, josta emme tulevaisuudessa voi puhua kahdella tai kolmella äänellä vaan jossa meidän on toimittava yhdessä. Tästä syystä Euroopan unionin jäsenvaltioiden ei pitäisi pyrkiä YK:n turvallisuusneuvostoon yksittäisinä valtioina, vaan Euroopan unionin olisi haettava sen jäsenyyttä kollektiivisesti, jos se haluaa toimia maailmanlaajuisesti ihmisoikeuksien ja demokratian edistäjänä. Euroopan unionin pitäisi olla edustettuna Yhdistyneissä Kansakunnissa.

Meillä on vielä paljon tehtävää. Ryhmäni puolesta toivon laajaa tukea tälle perustuslaille, ei pelkästään täällä parlamentissa vaan myös jäsenvaltioissa, koska tämä perustuslaki on väline, jolla onnistumme 2000-luvulla luomaan vapauteen, demokratiaan ja rauhaan perustuvan Euroopan.

(Suosionosoituksia)