Puheet

MEP Elmar Brokin puheenvuoro (PPE-DE, Saksa),
Euroopan parlamentin ulkoasiain, ihmisoikeuksien, yhteisen turvallisuuden ja puolustuspolitiikan valiokunnan puheenjohtaja
Tiistai 11. tammikuuta 2005

Euroopan perustuslaki



Brok (PPE-DE), ulkoasiainvaliokunnan lausunnon valmistelija. – (DE) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, meille on annettu käsiteltäväksi perustuslakisopimus, joka perustuu laajalti parlamentaarikoista koostuneen valmistelukunnan työhön. Juuri he mahdollistivat tämän läpimurron, joten Euroopan unionin kehitys ei ole enää diplomaattien käsissä. Valmistelukunnan laatimasta luonnoksesta 90 prosenttia käsiteltiin sittemmin hallitustenvälisessä konferenssissa, ja uskoakseni juuri tämä menetelmä, jossa Euroopan unionin kansat olivat mukana valitsemiensa edustajien välityksellä, oli ratkaiseva saavutetun edistyksen kannalta.

Perustuslakisopimus ei ole kaikilta osin täydellinen, mutta ratkaisevaa mielestäni on se, että se on nykyistä tilannetta parempi. Perustuslakisopimuksessa vahvistetaan kansalaisten oikeuksia; perusoikeuskirjassa heille taataan oikeuksia ja suojaa. Siinä vahvistetaan kansalaisten oikeuksia, koska vastaisuudessa komission puheenjohtajan valinta perustuu suoraan Euroopan parlamentin äänestykseen. Kansan valtaa lujitetaan sekä kansanäänestyksellä että laajentamalla Euroopan parlamentin oikeuksia. Perustuslakisopimuksesta on tullut avoimempi, koska siinä selkeytetään vallan ja vastuun jakoa ja helpotetaan näin menettelyjen ymmärtämistä ja koska neuvoston edellytetään kokoontuvan julkiseen istuntoon ainakin silloin, kun se tekee lainsäädäntöpäätöksiä.

Enemmistöpäätösten käyttöä ei kenties ole laajennettu riittävästi, mutta niiden osuus on huomattava. Tämä todella tekee Euroopan unionista tehokkaamman, ja tämä näkyy muillakin aloilla, esimerkiksi pilarirakenteen poistumisessa, yhdessä ainoassa oikeushenkilöllisyydessä ja erityisesti ulko-, turvallisuus- ja puolustuspolitiikan alalla tehdyissä konkreettisissa parannuksissa.

Eurooppamme perustuu arvoihin. Perusoikeuskirja, jonka katson pitkälle heijastavan kristillistä käsitystä ihmiskunnasta, on yksi sen ihmeistä – näin ainakin uskon. Sen on laatinut edellinen valmistelukunta, ja on mielestäni loistavaa, että nyt näin monet kansat voivat omaksua oppaakseen tämän yhteisen arvoperustan. Niiden, jotka laativat lakimme vastaisuudessa, on muistettava valvoa, että näitä arvoja myös kunnioitetaan – asiakirja ei ole poliittinen vaan se on oikeudellisesti sitova.

Tahdomme, että Eurooppamme on yhteisö, ja niin tahtoi valmistelukuntakin. Kun seuraavaksi otamme perustuslakisopimuksen käyttöön, meidän on annettava selkeä etusija sille, minkä valmistelukunta halusi siinä säilyttää, emmekä saa muuttaa sisältöä käyttämällä täytäntöönpanossa teknokraattista lähestymistapaa.

Meillä on nytkin ulkoasiainosasto, jonka avulla voimme toimia käytännössä, ja korviimme kantautuu jatkuvasti viestejä jäsenvaltioiden ulkoasiainministeriöiden käytävillä tapahtuneista yrityksistä kiistää komission valtuudet – ja näin ollen myös Euroopan yhteisön ja sen parlamentin valtuudet – jotta voitaisiin perustaa uusi hallitustenvälinen auktoriteetti.

Euroopan unioni on yhteisö myös sen perusteella, miten sitä edustetaan ulkomailla. Tämä näkyy sen ulkosuhteissa, kehitysyhteistyössä ja monilla muilla toiminta-aloilla. Emme saa muuttaa tätä tilannetta ulkoasiainosastossa tapahtuvalla teknokraattisella jaolla. Olemme taistelleet komissiolle vahvat oikeudet, eikä ilman sen suostumusta voida tehdä mitään. Haluan huomauttaa sille ja neuvostolle, että valvomme tätä erittäin tarkasti.

Se, millä tavoin valta ja vastuu on järjestetty Euroopan unionissa, osoittaa selvästi, että jäsenvaltiot ovat luovuttaneet tämän vallan ja vastuun, ja juuri tästä syystä puhe supervaltiosta on mielestäni täysin joutavaa.

(Suosionosoituksia)

Tosiasia on, että suvereniteetti on edelleenkin uskottu jäsenvaltioille, ja kaikenlainen toimivalta, jota ei ole nimenomaisesti määritelty Euroopan unionin toimivallaksi, pysyy niillä. Tässä suhteessa tämä perustuslakisopimus menee kaiken aiemman edelle. Koska supervaltion vastustajat väittävät, että Nizzan sopimus oli huonompi, he varmaankin kannattavat perustuslakisopimusta. Näin asia todellakin on, joten pyydän kollegojani Allisteria ja de Villiersiä arvioimaan asioiden tilaa ennakkoluulottomasti ja lopettamaan sellaisten seikkojen kertomisen äänestäjilleen ja yleisölle, jotka eivät ole totta.

Nykyinen Euroopan unioni pyrkii yhdistämään suvereeniutta niillä aloilla, joilla olemme yksittäisinä valtioina liian heikkoja toimimaan yksin. Tämä merkitsee, ettemme suinkaan halua anastaa kenenkään suvereniteettia vaan vaatia sitä kansalaisillemme sellaisia tilanteita varten, joissa emme voi toimia toisin.

Olemme nyt hyökyaallon hävityksen jälkeen huomanneet, etteivät kansallisvaltiot selviä yksin, koska tarpeet ylittävät omat kykymme. Siksi kansojamme on edelleen vahvistettava esiintymällä yhtenäisinä, jotta meillä on selviämisen mahdollisuus tässä globalisoituneessa maailmanjärjestyksessä. Tämä on loppujen lopuksi päämääränä myös Eurooppaa koskevassa hankkeessa, jonka perinteisenä tavoitteena on ollut tehdä sodasta Euroopassa mahdoton – emmekä saa kadottaa tätä tavoitetta näkyvistä. Toisaalta kansalaisten, valtioiden ja kansojen on säilytettävä identiteettinsä. Saksalaisena haluan vastakin, että voin suuttua, kun häviämme Hollannin joukkueelle jalkapallossa. Me haluamme säilyttää identiteettimme. Vaurautemme piilee erilaisuudessa. Tämä ei saa kuitenkaan merkitä, ettemme ryhdy yhteiseen toimintaan tilanteissa, joissa vahvuutemme riippuu siitä, pysymmekö yhtenäisinä.

Meidän on huolehdittava siitä, että perustuslakisopimus onnistutaan ratifioimaan. Kotimaan päivänpolitiikka ei saa vaikuttaa siihen, kuinka jäsenvaltiot ja niiden puolueet hoitavat ratifiointiprosessin, vaan tärkeintä on se historiallinen hetki, jolloin nähdään, missä jäsenvaltioissa on oikeita valtiomiehiä ja ketkä vievät ratifiointiprosessia eteenpäin.

(Suosionosoituksia)